Johdanto¶

Edellisessä moduulissa käsittelimme kryptoanalyysiä ja satunnaisuutta. Käsittelemme satunnaisuutta vielä hieman kryptografisen avaimen osalta. Edellisessä moduulissa opimme perusasiat satunnaisuudesta. Satunnaisuus liittyykin kryptografiaan monella tapaa, koska sitä hyödyntämällä on mahdollista luoda hyviä kryptografisia avaimia.

Kerchoffs-periaatteen mukaisesti avain on kryptografian menetelmissä ainoa salaisuus. Siksi avaimen laadulla tai hyvyydellä on merkitystä. Yksi hyvän avaimen tunnuspiirre on, että avain on tuotettu hyvällä kryptografisella satunnaislukugeneraattorilla. Toinen hyvän avaimen tunnuspiirre on, että avainta on vaikea arvata. Käytännössä tämä vaatimus toteutuu, jos avaimessa on riittävä määrä bittejä. Tässä moduulissa avainta käytetään siten, kuin avaimia käytetään oikeissa kryptografisissa menetelmissä.

Tästä moduulista alkaen käyttämämme avaimet eivät ole enää vain kirjaimia, joita indeksoidaan aakkoston järjestysnumeron mukaan. Sen sijaan kaikki käsittelemämme data on juuri sellaisessa muodossa, jota tietokone ja ohjelmistokirjastot ymmärtävät, eli bittejä, tavuja tai digitaalisia sanoja.

Nykyaikaisiin kryptografisiin salaimiin perehdymme katsomalla, miten kaksi symmetristä salainta – jonosalain ja lohkosalain – toimivat. Käytämme näitä salaimia yksinkertaistetuilla esimerkeillä, jotta opimme toimintaperiaatteen. Seuraavassa osiossa käytämme ihan oikeaa, nykyään aktiivisessa käytössä olevaa salainta.